Perintövero

Johdanto

Perintövero kiinnostaa lähes jokaista kuolinpesän osakasta, koska perukirjaan merkityt tiedot vaikuttavat suoraan verotuksen pohjaan. Siksi verotuksen peruslogiikka kannattaa ymmärtää jo perukirjaa laadittaessa.

Tällä sivulla käymme läpi, miten perintövero yleensä määräytyy, mitä perukirjan arvot tarkoittavat käytännössä ja mitä asioita perillisen on hyvä seurata.

Miten perintövero toimii Suomessa

Perintöverotuksen perusarkkitehtuuri Suomessa rakentuu osuuskohtaisen verotuksen periaatteelle. Tämä erottaa järjestelmän monien muiden maiden jäämistöveromalleista. Niissä vero peritään kuolinpesän jakamattomasta kokonaisvarallisuudesta ennen osuuksien jakamista. Suomessa perintövero kohdistuu yksilöllisesti kunkin perillisen tai testamentinsaajan saamaan nettomääräiseen perintöosuuteen, mikä mahdollistaa verorasituksen personoinnin saajan sukulaisuussuhteen ja iän perusteella.

Verovelvollisuuden syntyhetki on ehdoton ja kytkeytyy juridisesti suoraan perinnönjättäjän kuolinpäivään. Tämä kuolinhetken periaate on verotuksen toimittamisen kulmakivi, sillä se lukitsee sovellettavan lainsäädännön, verovapaat rajat sekä omaisuuden arvostusperusteet kyseiseen päivämäärään. Esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö on menehtynyt vuoden 2025 puolella, mutta perunkirjoitus ja virallinen perinnönjako toimitetaan vasta vuonna 2026, verotus suoritetaan poikkeuksetta vuoden 2025 lainsäädännön ja asteikkojen mukaisesti. Tällöin sovelletaan aiempaa 20 000 euron verovapaata alarajaa uuden 30 000 euron rajan sijaan.

Vuoden 2026 alusta lukien verotusmekanismiin sisäänrakennettu huojennus astui voimaan, kun verotettavan perintöosuuden alaraja korotettiin 30 000 euroon. Tavoitteena on ollut vapauttaa yhä useampi tavanomaisen perinnön saaja kokonaan verovelvollisuudesta. Käytännössä tämä koskee tyypillisesti pienten käteissäästöjen tai vaatimattomien kiinteistöosuuksien perimistä. Alle 30 000 euron, kuten 29 999 euron suuruiset perintöosuudet, ovat nyt täysin verovapaita, mikä vähentää myös Verohallinnon hallinnollista taakkaa pienissä kuolinpesissä.

Kansainvälisissä tilanteissa perintöverovelvollisuus Suomeen syntyy, mikäli perinnönjättäjä tai perinnönsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa. Tällöin Suomi verottaa lähtökohtaisesti vainajan koko maailmanlaajuista omaisuutta. Kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi Suomi soveltaa kuitenkin kansainvälisiä verosopimuksia, joiden nojalla ulkomaille maksettu perintö- tai jäämistövero voidaan tyypillisesti hyvittää Suomeen maksettavasta verosta. Toinen erityistilanne on niin sanottu kahden vuoden sääntö: mikäli perinnönsaaja kuolee kahden vuoden sisällä perinnön saamisesta, lainsäädäntö sisältää huojennusmekanismin, jolla estetään saman omaisuuden täysimääräinen perintöverotus kahdesti lyhyen ajan sisällä.

Perintöverotuksen veroluokat

Verorasituksen ankaruus on suoraan verrannollinen perinnönjättäjän ja perinnönsaajan väliseen perhe- tai sukulaisuussuhteeseen. Lainsäädäntö jakaa saajat kahteen erilliseen veroluokkaan, mikä heijastaa perheoikeudellista periaatetta ydinperheen varallisuuden suojelusta verrattuna suvun ulkopuolisiin tai kaukaisempiin sukulaisiin kohdistuviin varallisuussiirtoihin.

Ensimmäinen veroluokka (I veroluokka) edustaa kevyempää verotusastetta ja siihen kuuluvat lainsäädännön määrittelemät lähimmät omaiset. Tähän luokkaan lukeutuvat perinnönjättäjän aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli, rintaperilliset kuten lapset ja lapsenlapset, sekä suoraan ylenevässä polvessa olevat perilliset, kuten vanhemmat ja isovanhemmat. Lainsäädäntö rinnastaa myös aviopuolison tai entisen aviopuolison rintaperilliset tähän luokkaan, samoin kuin virallisesti adoptoidut ottolapset ja ottovanhemmat, jotka nauttivat biologisia sukulaisia vastaavaa verokohtelua. Kihlakumppani kuuluu ensimmäiseen veroluokkaan ainoastaan silloin, kun perintö saadaan perintökaaren mukaisena avustuksena. Avopuolisoiden asema on verotuksessa tiukasti rajattu: avopuoliso katsotaan ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvaksi vain, jos puolisot ovat asuneet yhteistaloudessa ja heillä on tai on ollut yhteinen lapsi, tai jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa.

Toinen veroluokka (II veroluokka) kattaa kaikki ne perinnönsaajat, jotka eivät täytä ensimmäisen veroluokan tiukkoja kriteereitä. Tässä luokassa veroprosentit ovat progressiivisilla tasoilla merkittävästi, usein yli kaksinkertaisesti, korkeammat. Toiseen veroluokkaan kuuluvat sisarukset ja sisarpuolet, sedät, tädit, enot ja serkut, sekä kaikki kaukaisemmat sukulaiset. Luokkaan sisältyvät myös täysin perheen ulkopuoliset henkilöt, kuten ystävät ja naapurit, sekä sellaiset testamentinsaajayhteisöt, joilla ei ole erillistä yleishyödyllisen yhteisön verovapausstatusta. Sisarusten sijoittaminen toiseen veroluokkaan on herättänyt pitkään keskustelua. Käytännössä se tekee lapsettomien henkilöiden varallisuuden siirtymisestä sisaruksille poikkeuksellisen raskaasti verotettavaa.

Veroasteikot vuonna 2026

Kun perinnönjättäjän kuolinpäivä ajoittuu 1. tammikuuta 2026 tai sen jälkeiseen aikaan, sovelletaan uudistettuja progressiivisia veroasteikkoja. Asteikkojen progressiivisuus tarkoittaa, että perintöosuuden arvon kasvaessa myös rajaylittävästä osasta perittävä marginaaliveroprosentti nousee.

Veron numeerinen laskenta perustuu kaavaan, jossa kunkin portaan alarajalle on määritetty kiinteä veron vakioerä. Tähän vakioerään lisätään prosentuaalinen vero, joka lasketaan ainoastaan portaan alarajan ylittävästä summasta.

Verotettavan osuuden arvo (I Veroluokka, 2026)	Veron vakioerä alarajalla	Veroprosentti ylimenevästä osasta
0 – 29 999 €	0 € (Verovapaa)	–
30 000 – 40 000 €	100 €	7 %
40 000 – 60 000 €	800 €	10 %
60 000 – 200 000 €	2 800 €	13 %
200 000 – 1 000 000 €	21 000 €	16 %
Yli 1 000 000 €	149 000 €	19 %

Taulukosta ilmenee lainsäätäjän valitsema pehmeä laskeutuminen verotukseen. Kun perintöosuus saavuttaa tasan 30 000 euron rajan, maksettavaksi lankeaa ainoastaan 100 euron suuruinen vero. Tämä estää tilanteet, joissa rajan niukka ylittyminen aiheuttaisi kohtuuttoman suuren veroseuraamuksen.

Verotettavan osuuden arvo (II Veroluokka, 2026)	Veron vakioerä alarajalla	Veroprosentti ylimenevästä osasta
0 – 29 999 €	0 € (Verovapaa)	–
30 000 – 40 000 €	100 €	19 %
40 000 – 60 000 €	2 000 €	25 %
60 000 – 200 000 €	7 000 €	29 %
200 000 – 1 000 000 €	47 600 €	31 %
Yli 1 000 000 €	295 600 €	33 %

Toisen veroluokan asteikosta voidaan havaita verorasituksen jyrkkyys. Jo suhteellisen maltillisissa, yli 40 000 euron perinnöissä marginaalivero nousee 25 prosenttiin, ja suurissa, yli miljoonan euron perinnöissä valtio pidättää kolmanneksen (33 %) rajaylittävästä varallisuudesta. Tämä asettaa huomattavia paineita likviditeetille, mikäli perittävä omaisuus koostuu vaikeasti realisoitavista eristä, kuten kiinteistöistä tai pörssin ulkopuolisista osakkeista.

Perintöveron laskentaprosessi

Perintöveron lopullisen määrän vahvistaminen on monivaiheinen deduktiivinen prosessi, jossa bruttovarallisuudesta edetään lukuisten vähennysten ja perheoikeudellisten oikeusvaikutusten kautta yksilölliseen, verotettavaan perintöosuuteen.

Prosessin ensimmäisenä askeleena on kuolinpesän bruttovarallisuuden määrittäminen. Vainajan koko omaisuusluettelo arvostetaan kuolinhetken mukaiseen käypään arvoon. Käypä arvo ymmärretään todennäköisenä luovutushintana, eli objektiivisena summana, joka omaisuudesta saataisiin vapailla markkinoilla riippumattomien osapuolten välisessä kaupassa.

Bruttovarallisuudesta vähennetään tämän jälkeen vainajan henkilökohtaiset ja pesän velat. Nämä kattavat muun muassa asuntolainat, kulutusluotot, maksamattomat verot ja laskut. Lisäksi vähennyskelpoisia ovat suoraan kuolemasta ja pesänselvityksestä johtuvat kohtuulliset kustannukset, joihin lukeutuvat hautajaiskulut, hautakiven hankinta, muistotilaisuuden järjestäminen sekä perunkirjoituksesta ja perukirjan laadinnasta perittävät asiantuntijapalkkiot.

Kolmas vaihe on verotuskohtaisesti erittäin kriittinen, ja se koskee laskennallista ositusta tilanteessa, jossa perinnönjättäjä oli kuollessaan avioliitossa. Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen netto-omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Mikäli vainaja oli puolisoista varakkaampi, leskellä on perheoikeudellinen oikeus saada kuolinpesästä tasinkoa, jotta kummankin osapuolen varallisuus tasoittuu. Verotuksessa tämä leskelle maksettava tasinko on täysin verovapaata, eikä se kuulu lesken perintöverotuksen piiriin, mikä pienentää tehokkaasti perillisten jaettavaksi jäävää verotettavaa massaa. Käänteisessä tilanteessa, jossa leski on varakkaampi, hänen ei lainsäädännön takaaman tasinkoprivilegion nojalla tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan tasingon muodossa kuolleen puolison perillisille. Tämä etuoikeus estää lesken varallisuuden ennenaikaisen liukumisen verotettavaksi perinnöksi.

Laskennallisen osituksen jälkeen jäljelle jäävä nettomääräinen kuolinpesän säästö jaetaan perillisten kesken lakimääräisen perimysjärjestyksen tai testamentin määräysten mukaisesti. Kunkin perillisen matemaattisesta osuudesta tehdään lopuksi mahdolliset lakiin perustuvat henkilökohtaiset vähennykset, joiden soveltamisen jälkeen jäljelle jäävään summaan kohdistetaan veroluokan mukainen asteikko.

Havainnollistavat laskentaesimerkit

Seuraavat esimerkit konkretisoivat veron muodostumista eri skenaarioissa vuoden 2026 säännöillä.

Ensimmäisessä skenaariossa vainajalta jää yksi aikuisikäinen rintaperillinen, joka saa perintönä 150 000 euron arvoisen netto-omaisuuden. Lapsi kuuluu ensimmäiseen veroluokkaan. Asteikon perusteella veroa lasketaan 60 000 euron alarajan kohdalla 2 800 euroa. Tämän ylittävästä 90 000 euron osasta peritään 13 prosentin vero, joka tekee 11 700 euroa. Lapsen maksettavaksi koituva perintövero on siten yhteensä 14 500 euroa.

Toisessa skenaariossa lapseton henkilö jättää vastaavan 150 000 euron netto-omaisuuden ainoalle sisarelleen. Sisar sijoittuu toiseen veroluokkaan. Tässä luokassa 60 000 euron alarajan vero on 7 000 euroa. Rajan ylittävästä 90 000 euron osasta peritään peräti 29 prosentin vero, joka on 26 100 euroa. Sisaren perintöverorasitus nousee näin ollen 33 100 euroon, mikä on yli kaksinkertainen rintaperillisen veroon nähden.

Kolmannessa skenaariossa leski perii testamentin nojalla puolisoltaan 110 000 euroa. Leski on oikeutettu 90 000 euron puolisovähennykseen, joka vähennetään perintöosuudesta ennen veroasteikon soveltamista. Vähennyksen jälkeen verotettavaksi osuudeksi jää 20 000 euroa. Koska verotettava osuus jää alle vuoden 2026 lainsäädännön mukaisen 30 000 euron verovapaan alarajan, lesken maksettavaksi ei tule lainkaan perintöveroa.

Perintöveron vähennysjärjestelmä

Perintöverolaki sisältää huolellisesti kalibroidun vähennysjärjestelmän, jonka tarkoituksena on kohdistaa huojennuksia sosiaalisesti perusteellisiin elämäntilanteisiin, kuten lesken ja alaikäisten lasten toimeentulon turvaamiseen perheenhuoltajan kuollessa.

Lesken asemaa turvaa merkittävästi puolisovähennys, joka on suuruudeltaan 90 000 euroa. Tämän vähennyksen voi tehdä eloonjäänyt aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli. Kun puolisovähennys yhdistetään asteikon 30 000 euron verovapaaseen alarajaan, leski pystyy vuonna 2026 vastaanottamaan jopa 119 999 euron suuruisen perinnön täysin ilman veroseuraamuksia. Tämä huojennus on usein ratkaisevassa roolissa turvattaessa lesken asumisoikeutta ja elintasoa.

Alaikäisyysvähennys, joka on suuruudeltaan 60 000 euroa, kohdennetaan perinnönjättäjän alaikäisille rintaperillisille. Vähennyksen edellytyksenä on, että perillinen on kuolinhetkellä alle 18-vuotias ja sijaitsee perimysjärjestyksessä lähinnä perittävää. Tämä tarkoittaa tyypillisesti vainajan omia alaikäisiä lapsia. Lapsenlapsi on oikeutettu vähennykseen vain siinä traagisessa tapauksessa, että hänen oma vanhempansa on jo menehtynyt, jolloin lapsenlapsi nousee perimysjärjestyksessä edesmenneen vanhempansa tilalle lähimmäksi perilliseksi. Alaikäisyysvähennyksen ja asteikon alarajan yhteisvaikutuksesta alaikäinen lapsi voi periä 89 999 euroa verovapaasti.

Lisäksi lainsäädäntö tunnistaa tavanomaisen koti-irtaimiston verovapauden 7 500 euroon saakka. Tähän kategoriaan lasketaan normaalit huonekalut, kodinkoneet ja henkilökohtaiset vaatteet, joita ei tyypillisesti tarvitse edes yksilöidä perukirjassa, ellei niiden yhteenlaskettu arvo ylitä mainittua rajaa. On kuitenkin huomioitava, että arvotaide, antiikki, design-kalusteet, ase- ja korukokoelmat sekä ajoneuvot ja veneet eivät kuulu tämän huojennuksen piiriin, vaan ne on arvostettava erikseen käypään markkina-arvoonsa.

Hallintaoikeusvähennyksen matemaattinen mekaniikka

Verosuunnittelun ja varallisuudensiirron kannalta tehokkaimpia yksittäisiä instrumentteja on hallintaoikeusvähennys. Se perustuu omistusoikeuden juridiselle jakamiselle kahteen elementtiin: paljaaseen omistusoikeuteen ja hallinta- eli käyttöoikeuteen. Kun esimerkiksi leski pidättää itsellään elinikäisen hallintaoikeuden puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään kiinteistöön, lapset saavat asunnon paljaan omistusoikeuden. Koska omistusoikeuden saajat eivät voi realisoida, vuokrata tai käyttää omaisuutta hallintaoikeuden keston aikana, heidän saamaansa taloudellista etua pidetään verotuksessa vähäisempänä.

Hallintaoikeusvähennyksen numeerinen arvo vähennetään omaisuuden käyvästä arvosta ennen veron laskemista, ja se määritetään spesifillä kaavalla: Omaisuuden käypä arvo × Tuottokerroin × Ikäkerroin.

Tuottokerroin on Verohallinnon vahvistama prosenttiosuus, joka riippuu omaisuuden laadusta, asettuen tyypillisesti 3 ja 5 prosentin välille. Esimerkiksi vapaa-ajan asunnon tuottokertoimena on verotuskäytännössä sovellettu 3 prosenttia. Ikäkerroin puolestaan riippuu suoraan elinikäisen hallintaoikeuden saajan iästä kuolin- tai lahjoitushetkellä. Mitä nuorempi hallintaoikeuden saaja on, sitä pidempään rasitteen oletetaan kestävän, ja siten ikäkerroin ja siitä johdettava vähennys ovat suurempia.

Hallintaoikeuden saajan ikä	Ikäkerroin
59–63 vuotta	9
64–68 vuotta	8
69–72 vuotta	7
73–76 vuotta	6
77–81 vuotta	5
82–86 vuotta	4
87–91 vuotta	3
Yli 91 vuotta	2

Lähde: Verohallinnon syventävät ohjeet 17

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa perinnönjättäjältä jää 350 000 euron arvoinen kiinteistö, johon 80-vuotias leski pidättää elinikäisen hallintaoikeuden. Kiinteistön tuottokertoimeksi määritetään 3 prosenttia. Koska leski on 80-vuotias, sovellettava ikäkerroin on taulukon mukaisesti 5. Hallintaoikeuden laskennallinen arvo saadaan kertomalla 350 000 euroa 3 prosentilla ja sen jälkeen kertoimella 5, mikä tekee 52 500 euroa. Tämä 52 500 euron arvo vähennetään kiinteistön 350 000 euron kokonaisarvosta, jolloin perillisten verotettavaksi perintöosuudeksi jää ainoastaan 297 500 euroa. Tämä menettely alentaa perillisten perintöveroa erittäin merkittävästi ja turvaa samalla lesken elinolosuhteet.

Perukirjan merkitys perintöverotuksessa ja luovutusvoittoverotuksen rajapinta

Perukirja on dokumentaationa prosessin keskiössä, sillä se palvelee samanaikaisesti siviilioikeudellisena omaisuus- ja osakasluettelona sekä Verohallinnolle toimitettavana perintöveroilmoituksena. Lainsäädäntö asettaa perunkirjoitustilaisuuden järjestämiselle tiukan kolmen kuukauden määräajan kuolemasta, ja valmis perukirja on toimitettava Verohallinnolle yhden kuukauden kuluessa tilaisuudesta. Lisäaikaa voidaan tarvittaessa hakea sähköisesti OmaVeron kautta ennen määräajan umpeutumista.

Perukirjan laadinnan kriittisin vaihe on omaisuuden arvostaminen käypään arvoon, sillä juuri nämä arvot muodostavat perintöverotuksen perustan. Aliarvostaminen tai ylireagointi varallisuuden arvon laskuun voi johtaa ankaraan sanktiointiin. Verohallinto on porrastanut perintö- ja lahjaverotuksen seuraamusmaksut virheiden tai laiminlyöntien vakavuuden mukaan. Perustason veronkorotus on 10 prosenttia lisääntyneestä verosta, mutta se voidaan alentaa 5 prosenttiin lieventävien asianhaarojen vallitessa. Oma-aloitteinen virheen korjaaminen voi laskea korotuksen 2 prosenttiin. Laiminlyönneistä, jotka eivät lisää veroa, voidaan määrätä vähimmäiskorotus, joka on luonnollisille henkilöille 75 euroa ja muille 150 euroa.

Omaisuuden arvostuksella on perintöveron lisäksi fundamentaalinen vaikutus myöhempään tuloverotukseen, erityisesti omaisuuden luovutusvoitosta maksettavaan veroon. Kun kuolinpesä tai perilliset myyvät perittyä omaisuutta, kuten kiinteistöjä, metsää tai arvopapereita, perukirjassa vahvistettu perintöverotusarvo toimii omaisuuden verotuksellisena hankintamenona. Jos kiinteistö on perukirjassa arvostettu varovaisesti esimerkiksi 200 000 euroon perintöveron minimoimiseksi, mutta se myydään pian 300 000 eurolla, realisoituu 100 000 euron luovutusvoitto. Tästä voitosta maksetaan pääomatuloveroa (30 % 30 000 euroon asti ja 34 % sen ylittävältä osalta), mikä on asteikollisesti huomattavasti ankarampaa kuin useimpien ensimmäisen veroluokan perintöveroasteikkojen vastaavat marginaalit. Tasapainoisen käyvän arvon määrittäminen, usein ulkopuolista asiantuntijalausuntoa hyödyntäen, on siten ensiarvoisen tärkeää kokonaisverorasituksen optimoinnissa.

Yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdos (SPV) ja 10 vuoden maksuaika

Perintöverolainsäädännön yksi monimutkaisimmista ja talouspoliittisesti vaikuttavimmista huojennusmekanismeista on suunnattu yritysten ja maatilojen jatkuvuuden turvaamiseen. Kun perintöön tai lahjaan sisältyy elinkeinotoimintaa harjoittava yritys, maatila tai näiden osa, lainsäätäjä mahdollistaa merkittävän sukupolvenvaihdoshuojennuksen (SPV-huojennus) perintö- ja lahjaverolain 55 §:n nojalla.

Huojennuksen edellytyksenä on, että jatkaja saa omistukseensa vähintään 10 prosentin osuuden kyseisen yrityksen osakekannasta tai yhtiöosuuksista. Lisäksi hänen on jatkettava yritystoimintaa tai maatalouden harjoittamista kyseisillä varoilla. Huojennusta ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä on nimenomaisesti vaadittava Verohallinnolta ennen verotuksen toimittamista.

Kun ehdot täyttyvät, yritysvarallisuus arvostetaan perintöverotuksessa murto-osaan sen todellisesta markkina-arvosta, usein pelkän taseen substanssiarvon perusteella. Tämän arvostushuojennuksen lisäksi lainsäätäjä on tunnistanut maksuvalmiuden haasteet: osinkojen nostaminen yrityksestä puhtaasti perintöveron maksamista varten vaarantaa yrityksen puskurit. Tämän vuoksi SPV-huojennuksen saajalle voidaan myöntää pidennetty 10 vuoden maksuaika perintöverolle. Verohallinto jakaa tällöin veron kymmeneen tasasuuruiseen vuosittaiseen erään, jotka peritään poikkeuksellisesti täysin korottomina. Tämä etu eroaa merkittävästi tavanomaisista perintöveron maksujärjestelyistä.

Huojennukseen liittyy kuitenkin tiukka sanktiomekanismi viiden vuoden karenssiajan muodossa. Jos yritystoiminnan jatkaja luovuttaa pääosan omistamistaan ja huojennetusti verotetuista osakkeista ennen kuin viisi vuotta on kulunut verotuksen toimittamisesta, huojennus menetetään. Tällaisessa tilanteessa Verohallinto maksuunpanee aiemmin perimättä jätetyn veron ja määrää siihen 20 prosentin korotuksen.

Henkivakuutuskorvaukset osana jäämistösuunnittelua

Säästö- ja riskihenkivakuutusten verokohtelu kuolemantapaustilanteissa on viime vuosina selkeytetty merkittävästi, ja vuonna 2026 sääntelymekanismi on täysin riippuvainen edunsaajan perheoikeudellisesta statuksesta.

Mikäli henkivakuutuskorvauksen nimettynä edunsaajana on kuolinpesä tai tuloverolain määrittelemä lähiomainen (aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, tai näiden rinnastettavat lapset), vakuutusyhtiön maksama kuolemantapauskorvaus on kokonaisuudessaan perintöveron alaista tuloa. Korvaussumma lisätään perillisen muihin perintöosuuksiin, ja se nostaa suoraan sovellettavaa veroporrasta progressiivisessa asteikossa. Aiemmin voimassa ollut puolisoiden ja rintaperillisten erillinen henkivakuutusten verovapaa osa ei ole enää voimassa omana irrotettuna huojennuksenaan perintöverotuksessa, vaan korvaukset sisältyvät normaalin verotettavan perinnön ja 30 000 euron alarajan (ja puolisovähennyksen) yhteislaskentaan.

Täysin toisenlainen verokohtelu aktivoituu, mikäli edunsaajaksi on nimetty henkilö, joka ei täytä lähiomaisen kriteereitä. Tällaisia saajia voivat olla sisarukset, kaukaisemmat sukulaiset, ystävät tai esimerkiksi avopuoliso silloin, kun avoliitolta puuttuu aiempi avioliitto tai yhteinen lapsi. Näille tahoille maksettava vakuutuskorvaus ei kuulu perintöverotuksen piiriin lainkaan. Sen sijaan korvaus katsotaan saajansa veronalaiseksi pääomatuloksi, josta maksetaan suoraan tuloverolain mukaista pääomatuloveroa (30 tai 34 prosenttia) koko summasta. Tämä korostaa edunsaajamääräysten säännöllisen päivittämisen elintärkeää merkitystä, jotta vältetään tahattomat ja raskaat veroseuraamukset esimerkiksi avoliiton pitkittyessä.

Laillinen verosuunnittelu: Miten perintöveroa voi pienentää?

Asiantuntijapiireissä perintöveroa pidetään usein verona, johon verovelvollisella on iso mahdollisuus vaikuttaa ennakollisilla ja täysin laillisilla toimenpiteillä. Varallisuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle ilman suunnittelua altistaa kuolinpesän jyrkälle progressiolle. Aktiivinen verosuunnittelu rakentuu testamenttien, elinaikaisten lahjoitusten ja oikeuksien jakamisen varaan.

Testamenttisuunnittelu ja sukupolvien yli hyppääminen

Koska perintöveroasteikko rankaisee suurten kokonaisuuksien keskittymistä harvoille saajille, on omistuksen hajauttaminen matemaattisesti tehokkain tapa alentaa verorasitusta. Tämä toteutetaan usein testamentilla, jossa rintaperillisten lisäksi perintöä ohjataan suoraan näiden rintaperillisille eli lastenlapsille.

Generation skipping -strategia eli sukupolven yli hyppääminen perustuu siihen, että kun useampi henkilö vastaanottaa perintöä, kukin saaja pystyy hyödyntämään uuden 30 000 euron verovapaan alarajan sekä asteikon edullisimmat alimmat portaat. Jos esimerkiksi varakas yksilö jättää 400 000 euron omaisuuden ainoalle lapselleen, lapsi maksaa veroa 53 000 euroa. Jos sama omaisuus jaetaan testamentilla lapselle (100 000 euroa) ja kuudelle lapsenlapselle (kullekin 50 000 euroa), lapsi maksaa veroa 8 000 euroa ja kukin lapsenlapsi 1 800 euroa. Kokonaisverorasitus laskee tällöin 53 000 eurosta 18 800 euroon. Suunnittelulla eliminoidaan myös se tuleva perintövero, joka syntyisi myöhemmin, kun oma lapsi siirtäisi varat eteenpäin omille lapsilleen. Vuoden 2026 lainsäädäntö tekee alle 30 000 euron suuruisten verovapaiden erityistestamenttien eli legaattien määräämisestä lastenlapsille poikkeuksellisen houkuttelevaa.

Elinikäiset, verovapaat lahjat

Toinen järjestelmällisen verosuunnittelun työkalu on lahjaverotuksen verovapaiden rajojen systemaattinen hyödyntäminen elinaikana. Vuoden 2026 uudistuksen yhteydessä verovapaan lahjan yläraja nostettiin aiemmasta 4 999 eurosta 7 499 euroon. Lainsäädäntö sallii, että kuka tahansa voi lahjoittaa kenelle tahansa 7 499 euron arvoisen lahjan verovapaasti jokaisen kolmen vuoden jakson aikana.

Jos varallisuutta siirretään tällä metodilla useiden vuosikymmenten ajan esimerkiksi isovanhemmilta useille lastenlapsille, on mahdollista siirtää satojen tuhansien eurojen varallisuusmassa seuraavalle sukupolvelle täysin ilman veroja. Lahjoitusten ohella uusi säännös mahdollistaa myös tavanomaisten koti-irtaimistolahjojen antamisen alle 7 500 euron arvosta useita kertoja kolmen vuoden sisällä, ilman että niitä lasketaan yhteen muiden lahjojen kanssa.

On kuitenkin pidettävä mielessä perintökaaren säännökset ennakkoperinnöistä. Mikäli rintaperillisille annetaan merkittäviä, tasapuolisuudesta poikkeavia lahjoituksia elinaikana, ne voidaan tulkita perinnönjaossa ennakkoperinnöiksi, jotka lisätään perillisen laskennalliseen perintöosuuteen ja verotetaan lopullisen perinnön yhteydessä. Jatkuvat, alle verovapaan rajan jäävät joululahja- tai säästötyyppiset suoritukset jäävät kuitenkin tyypillisesti tämän tulkinnan ulkopuolelle.

Hallintaoikeuden pidättäminen lahjoituksissa

Lahjoitettaessa suurempia kokonaisuuksia, kuten sijoitusasuntoja, mökkejä tai metsätiloja, verorasitusta voidaan leikata murto-osaan pidättämällä lahjanantajalla elinikäinen hallintaoikeus kohteeseen. Kuten perintöverotuksessa, myös lahjaverotuksessa omaisuuden luovutushinnasta tehdään tällöin aiemmin kuvatun kaavan mukainen ikäkertoimeen perustuva hallintaoikeusvähennys.

Tämän strategian voima piilee siinä, että kun lahjanantaja aikanaan kuolee, hallintaoikeus raukeaa automaattisesti. Omistusoikeuden saanut taho saa kohteen täyden hallinnan ilman, että tästä arvonnoususta koituu minkäänlaista perintöveroseuraamusta, sillä kohde ei enää kuulu vainajan kuolinpesään. Kohde on siis tehokkaasti poistettu tulevan perintöverotuksen piiristä arvonnousuineen.

Maksujärjestelyt ja viivästyskorot vuonna 2026

Koska perintövero erääntyy usein tilanteessa, jossa omaisuus ei ole vielä rahaksi muutettavissa, Verohallinto jakaa suuret perintöverot luonnostaan osiin. Tyypillisesti ensimmäisen erän eräpäivä ajoittuu noin kolmen kuukauden päähän verotuspäätöksen antamisesta.

Maksamattomalle perintöverolle kertyy viivästyskorkoa. Vuoden 2026 lakiuudistus toi tähän huomattavan helpotuksen: viivästyskorko on laskettu tasolle, joka vastaa Suomen Pankin vahvistamaa viitekorkoa lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä. Aiemmin marginaali oli 3,5 prosenttiyksikköä. Maltillisempi korkokanta antaa perillisille enemmän pelivaraa. Käytännössä se tarkoittaa lisäaikaa omaisuuden, kuten perikunnan yhteisen asunnon, järjestelmälliseen ja markkinaehtoiseen realisoimiseen ilman pelkoa ylivoimaisesta korkotaakasta.

Usein Kysytyt Kysymykset (FAQ)

Mikä on perintöveron verovapaa alaraja ja miten se toimii?

Vuoden 2026 alusta perintöveron verotettavan osuuden alaraja on 30 000 euroa. Jos yksittäisen perillisen saaman netto-osuuden arvo jää alle tämän (esim. 29 999 euroa), perintö on täysin verovapaa. Kun raja saavutetaan tasan 30 000 eurossa, sovelletaan ensimmäistä vakioerää, joka on suuruudeltaan 100 euroa.

Vainaja menehtyi loppuvuodesta 2025, mutta perunkirjoitus tehdään 2026. Mitä verolakia sovelletaan?

Perintöverotuksessa ratkaiseva ajankohta on ehdottomasti vainajan kuolinpäivä, ei se hetki, milloin perunkirjoitus tai verotuspäätös tehdään. Näin ollen, jos kuolema tapahtui vuonna 2025, verotus toimitetaan vuoden 2025 lainsäädännön ja veroasteikon mukaisesti, jolloin verovapaa alaraja oli vielä 20 000 euroa. Uutta 30 000 euron rajaa sovelletaan vain niihin perintöihin, joissa kuolinpäivä on 1.1.2026 tai myöhemmin.

Vaikuttavatko vainajan tai kuolinpesän velat maksettavaan veroon?

Kyllä vaikuttavat olennaisesti. Perintövero lasketaan ainoastaan kuolinpesän nettosäästöstä. Vainajan henkilökohtaiset velat, kuten asuntolainat ja kulutusluotot, sekä kuolemasta johtuneet kulut (hautauskulut, perunkirjoituskulut) vähennetään bruttovarallisuudesta ennen kuin kunkin perillisen matemaattinen verotettava osuus lasketaan. Mikäli velat ylittävät varat, pesä on ylivelkainen eikä perintöveroa luonnollisesti määrätä maksuun.

Kuka vastaa perintöverosta, jos kiinteistö peritään yhdessä?

Perintövero on luonteeltaan vahvasti henkilökohtainen vero. Vaikka kiinteistö perittäisiin jakamattomaan kuolinpesään usean perillisen kesken, Verohallinto määrittää kiinteistön arvon, jyvittää sen perillisten osuuksien suhteessa, ja määrää jokaiselle osakkaalle erillisen, henkilökohtaisen perintöveropäätöksen. Jokainen perillinen vastaa siten vain oman osuutensa mukaisen veron maksamisesta.

Voiko yrityksen perimiseen liittyvän veron maksaa pidemmän ajan kuluessa?

Kyllä, lainsäädäntö on tässä asiassa poikkeuksellisen joustava. Jos perintöön sisältyy yritys tai maatila (vähintään 10 % omistusosuus) ja perillinen jatkaa sen toimintaa, hän voi hakea sukupolvenvaihdoshuojennusta ja peräti 10 vuoden maksuaikaa. Tänä aikana perintövero suoritetaan kymmenessä tasasuuruisessa erässä täysin korottomana, mikä helpottaa merkittävästi yrityksen maksuvalmiuden säilyttämistä. Tämä etu kuitenkin menetetään, jos omaisuus myydään 5 vuoden karenssiajan sisällä.